Piirretään Ginga Hahmoja:

Osa 4: John

Ja muutama WIP kuva. Lopussa innostuin viimeistelemään piirroksen ja unohdin ottaa välillä screenshotteja. Viimeistelystä ei siis ole kuvia mutta ei välitetä siitä.

Aluksi piirrän koiran ääriviivat nopeasti, jotta tiedän missä mikäkin suurinpiirtein sijaitsee. Luonnosteluun ei välttämättä tarvitse kuluttaa paljon aikaa.

 Seuraavaksi väritän yleensä pohjavärin, jotta turkkia on helpompi lähteä piirtämään sen päälle. Värien ei välttämättä tarvitse olla sävyiltään oikeita, ainakin itse koen helpommaksi tumman pohjavärin. Kauhea kiire oli päästä tekemään turkkia, joten korvat jäivät värittämättä :D (Mikäköhän viiva tuossa kielessä nyt on)

Turkin piirrän sitten pohjavärin päälle. Otin vain yhdestä sävystä kuvan, mutta myöhemmin lisäsin valkoisia ja tummia karvoja.

Sitten siirrytään nuudelihirviö vaiheeseen, eli blurrailen tekemäni turkin saadakseni siitä aidomman näköisen. Helposti tulee kuitenkin blurrailtua ihan liikaa.. Myös kaula saa karvoituksen.

Lisään karvoja, jotta saisin pohjavärin suurimmaksi osin peitettyä. Valkoisella värillä pyrin saamaan ilmekkyttä koiran kasvoille sekä rajaamaan kasvoja. Koira itse kylläkin muistuttaa Kaibutsua.

 Ja sitten alan piirtämään koiralle sen kuvioita. Päätin tehdä Johnin mangan värityksellä, vaikka nyt myöhemmin katsottuna animen väritys olisi varmaankin toiminut paremmin. Tämän jälkeen piirrän koiralle korvat ja alan työstämään silmiä ja kirsua.









                                                   ja viimeistelyä
                                                           ...

Ja sitten ollaankin valmiita. Siistin vielä reunoja ja lisäilin muutamia karvoja Johnin turkkiin. Suun kanssa minulla on kyllä vielä paljon opeteltavaa. En ymmärrä miksi teen kielestä aina noin pinkihtävän.Vaikea löytää oikeaa sävyä. Hampaitakin olisi pitänyt vielä viimeistellä.

Julkaisen piakkoin muutaman pidemmänkin tekstin kunhan koulukiireiltäni kerkeän ne viimeistellä. Myös kokoelmapostaus olisi jossain vaiheessa tarkoitus julkaista. Valokuvatessa sitä vasta tajuaa kuinka paljon romua omistaakaan ;_;

Näytelty Hopeanuoli

Jatketaan samalla linjalla Walt Disney's Silverfangin kanssa, eli pohdintaa siitä millainen Hopeanuoli voisi olla näyteltynä.

 Olen aina pitänyt koirista kertovista elokuvista, eivätkä näytellytkään koiraelokuvat ole tuottaneet pettymystä. Etenkin "selviytymiselokuvista" olen pitänyt, esimerkiksi Eight Below ja Kotia Kohti kuuluvat suosikkeihini. Hopeanuolen voin kuvitella toimivan hyvin näyteltynä leffana. Mahdollisesti se voisi olla länsimaalainen versio, jolloin itse Hopeanuolen roolia saattaisi hyvinkin esittää siperianhusky. En tiedä häiritsisikö tämä niin paljoa, ainakaan itseäni, sillä sekä animessa että mangassa akitat muistuttavat akitaa paljon hoikempia rotuja. Jos elokuva tosiaan olisi länsimaalainen, niin tapahtumapaikaksi voisi kuvitella Alaskan (VHS-kasetit olisivat kerrankin oikeassa :D). Alaskan maisemat ovat ainakin minun mielestäni upeita ja sopisivat tarinan ympäristöksi.

Elokuva olisi tehty 80- luvun lopulla tai 90-luvun aikana. Jos en ole aivan väärässä niin ennen tuotettiinkin enemmän live action- elokuvia eläimillä, kuin mitä nykyään (Babe, Kotia kohti, Valkohammas, Erämaan kutsu, Iron will..). Nämä vanhemmat elokuvat laadustaan huolimatta olisikin parempi vaihtoehto. Nimittäin nykyään oikeatkin koirat pistetään herkemmin puhumaan elokuvissa, jotta nuorimpienkin katsojien mielenkiinto säilyisi elokuvan loppuun saakka.



Tuottaako Disney joka ikisen elokuvan..

Toimisiko Hopeanuoli sitten ilman puhetta? Kun manga oli vasta aluillaan, ei sarja saanut toivottua suosiota. Takahashin oli pakko kokeilla jotain uutta ja hän pisti koirat puhumaan ja samassa sarjasta tuli suosittu. Entä sitten live action- elokuvassa? Animessa tai missä tahansa piirretyssä puhuva koira toimii, sillä sen ei ole tarkoituskaan tuottaa aitouden tunnetta. Live action- elokuvassa katsojalle halutaan vakuuttaa tilanteiden aitous. Tehosteista pyritään tekemään mahdollisimman aidon näköisiä. Ennen elokuvien erikoistehosteita ei ollut mahdollista toteuttaa yhtä hienosti kuin nykyään. Jos Hopeanuoli olisi tällöin tuotettu 80- tai 90-luvulla toivoisin, että koirien suita ei olisi muokattu liikkumaan puheen mukana. Nykypäivänä katsottuna se olisi varmasti näyttänyt tönköltä. Lisäksi, vaikka joidenkin uusimpien ja jopa muutamien vanhojen elokuvien puhuvat koirat näyttävätkin todella aidoilta, se saa mielestäni elokuvan vaikuttamaan lapselliselta.

                 

Vai enkö minä vain ole tutustunut muihin?

Jos koirien pitäisi puhua, toivoisin sen tapahtuvan samalla tavalla kuin Kotia kohti- elokuvissa. Niissä eläimet kommunikoivat ikään kuin ajatuksina, eli dubbaaja sanoi mitä eläin sanoisi, mutta eläin ei liikuttanut suutaan. Vähän samantapaisesti kuin Spiritissä. Eläimet kuitenkin kuulivat toistensa "ajatukset" joka luo tunnelman elekielen "suomentamisesta". Monia tämä varmasti häiritsisi kuten minua koirien suun liikuttaminen. Kokonaan puhumattomuus voisi tällöin olla hyvä ratkaisu. Esimerkiksi Eight Below- elokuvassa seurataan huskyjen selviytymistä Etelänavalla ilman ihmisten seuraa, eivätkä ne puhu laisinkaan. Silti elokuva ei ole tylsä, sillä koirien tekemisiä ja olotiloja pystyy päättelemään. Hopeanuolesta se kuitenkin karsisi pois paljon, sillä kyseessä on tarina, jossa koirien puhe on olennaista. Ehkä vain Hopeanuolen ajatusten kuuleminen riittäisi?







Alkuperäinen: Eight Below Maya

Mikä elokuvan tekemisestä sitten tekisi haasteellista? Hopeanuolessa tapellaan paljon. Onneksi eläimen satuttaminen tai niiden pakottaminen tappelemaan ei ole sallittua edes elokuvaa tehdessä ja epäilenpä ettei kukaan tällaista haluaisi edes katsoa. (Vaikka kyllähän esimerkiksi Valkea Pohjola-elokuvassa väitettiin sopulien hyppäävän kalliolta alas mereen. Todellisuudessa kuvausryhmäläiset heittelivät ne sopulit sinne mereen..) Koska tappelua tapahtuu usein, olisi elokuvan myös vaikeaa yrittää toteuttaa taistelukohtauksia millään tavalla. Tuskinpa se olisi kovinkaan uskottavaa jos koko ajan kuvattaisiin murisevaa koiraa ja seuraavassa kohtauksessa kuvattaisiin ääniefektien tehostamana vastustajan näköispehmolelun/ karvaläjän lentämistä seinään. Arpia ja haavoja olisi kuitenkin helppo toteuttaa maskeeraamalla kunhan ei mentäisi täysin värjäilemään koiraparkoja. 

Ongelmia olisi myös itse Akakabuton ja muiden karhujen kohdalla. Elokuvassa toki esiintyisi aivan tavallinen karhu jättiläiskarhun sijaan. Karhujen erilainen ulkonäkö tuskin ketään haittaisi, mutta eihän koirat voi taistella edes leikillä näitä vastaan. Uskon, että koko Hopeanuolen juonta muutettaisiin siten, että ihmisillä olisi isompi rooli. Hopeanuolen useita hahmoja jätettäisiin pois tarinasta ja elokuva saattaisi keskittyä enimmäkseen Hopeanuolen pentuvuosiin ja siirtyä siitä suoraan Akakabuton kanssa käytävään taisteluun. Toki olisi mahdollista, että Hopeanuoli liittyisi hetkeksi Benin laumaan etsimään tukea Akakabuton kaatamiseen. Kovin monen koiran esitteleminen yhdessä elokuvassa ei kuitenkaan olisi mahdollista. Elokuvassa Akakabuton tappaisi loppujen lopuksi luultavasti Gohē koirien ollessa läsnä. Jos koirat eivät tosiaan puhuisi, pääpaino olisikin varmasti ihmisillä.

 

Alkuperäinen: Eight Below Dewey

Vaikka juonta pitäisikin muokata paljon, uskon, että Hopeanuoli voisi olla hyvin kaunis näyteltynä elokuvana. Alaskan tai parhaimmassa tapauksessa Oun maisemat olisivat varmasti upeat ja koirat mahtavia, vaikkei olisikaan oikean rodun edustajia. Eli ainakin minua kiinnostaisi nähdä tälläinen versio, entä teitä?











Ihan vain vinkkinä suosittelen katsomaan Disneynaturen "Karhut". Tässä karhut eivät siis puhu, vaan niiden ensimmäistä elinvuotta seurataan juurikin Alaskassa. Siinäkin esiintyi muutama häijympi Akakabuto 8)


            



Piirretään Ginga hahmoja:

Älkää huoliko, piirrustustuksia ei ala tulemaan näin tiuhaan tahtiin!

Osa 3: Hazuki:

Hehee tämän halusin piirtää ihan vain sen kuvioiden takia. Toinen silmä on vähän ylempänä toista ja silmät näyttävät hieman liian pieniltä :'D. Siinäpäs on kuitenkin Hazuki!











En ala julkaisemaan piirrustuksia näin usein. Halusin kuitenkin julkaista jotain pientä, sillä julkaisin blogini tänään! Toivottavasti joku eksyisi tänne joskus lukemaankin :).

Tulevaisuudessa julkaisen myös useamman hahmon kerrallaan niin blogi ei täyty heti lyhyistä teksteistä.

Piirretään Ginga hahmoja:

Osa 2: Hakurō:

Animen väritys on mielestäni Hakurōlle se ainoa oikea. Tätä olikin paljon hauskempi piirtää, kuin Giniä. (Etenkin tuota nokkaa :D.) Edelleen valkoiset alueet ovat vähän suttua ja hampaat liian pyöreitä, mutta kyllä siitä varmaan hahmon tunnistaa.

Walt Disney's Silverfang

Muistuttaako tämä teistäkin niitä Tanskalaisia kansia?

Tässäpä teille tämmöinen erikoisempi teksti:




Joskus ala-asteella innostuin Disney- elokuvista hurjasti ja muistan pohtineeni miksi Hopeanuoli ei ollut Disneyn käsialaa.Taisin jopa toivoa, että se joskus tekisi oman versionsa (miksi ihmeessä?). Nykyään, vaikka Disneyn leffoja rakastankin, olen todella tyytyväinen Toei animationin työhön. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa pohdintojani siitä, millainen Hopeanuoli mahdollisesti olisi jos sen olisi animoinut Disney.









Disney-elokuville on tyypillistä musiikki. Lähes jokaisessa klassikossa lauletaan edes yksi laulu. Hopeanuolessa en ikinä osaisi kuvitella musikaalista kohtausta, jossa vaikkapa Ben alkaisi laulamaan muun lauman kanssa kulkukoiruudesta. Hopeanuoli!- musikaali toimii näytelmänä, mutta animaatiossa se mielestäni veisi näin rankan tarinan uskottavuutta. Dreamworksin Spirit- elokuvan tapa käyttää musiikkia ja laulua ikään kuin hahmon ajatuksina voisi hyvinkin toimia Hopeanuolessakin.


Animaation laatu voisi taasen hyvinkin voittaa Toei Animationin. Hopeanuoli on ilmestynyt animaatioksi 1986, jolloin tietokone animaatiosta ei olisi puhettakaan (Mielestäni Hopeanuoli ei
sellaisena toimisi). Toei animationin koirat ovat aidonnäköisiä ja anime on uskollinen Takahashin tyylille, mutta välillä animaation laatu on heikkoa. Monia kohtauksia kierrätetään useaan otteeseen, hahmoja "naamioidaan" muiksi hahmoiksi ja jaksoissa piirtojälki poikkeaa ja useat eri piirtäjät on helppo huomata. Disneyn animaatio on usein kaunista, vaikka ehkä hieman epärealistisempaa ja söpömpää kuin mihin olemme Hopeanuolessa tottuneet. Topi ja Tessu- elokuvan realistinen piirtotyyli sopisi Hopeanuoleen mielestäni parhaiten tai sitten haluaisin, että hahmot olisi animoinut Milt Kahl (mielestäni paras Disneyn animaattoreista). Vanhojen Disney- elokuvien taustat ovat myös todella kauniita ja Ou olisi varmasti upean näköinen. Disneyn karhut ovat uskottavan näköisiä ja mielestäni ainakin ihan yhtä pelottavia kuin Hopeanuolenkin (Tarkoitan siis realistisia karhuja). Animaatiojälki olisi siis varmasti toimivaa, mutta miksi ihmeessä koirillakin pitää olla kulmakarvat?

Hopeanuoli on sarja, joka sisältää useita jaksoja. Jos Disney olisi animoinut sen, olisi se luultavammin n. 80 minuuttia kestävä elokuva. Monia kohtauksia jäisi siis pois, sillä jos Hopeanuolen leikatut versiotkin kestävät jo yhteensä sen 5 tuntia. Disneyn tekeleenä Hopeanuolesta jätettäisiin pois väkivaltaisimmat kohtaukset, koska elokuvan tulisi sopia myös perheen pienimmille. Koirataistelut ja Goheen koulutusmenetelmät eivät raakuutensa takia luultavasti myöskään pääsisi elokuvaan. Lisäksi koska tapahtumia on paljon, ihmisiä elokuvassa ei välttämättä nähtäisi lainkaan. 18- osainen mangasarja on varmasti mahdollista muuttaa elokuvan muotoon, mutta sitä pitäisi myös muokata paljon.

Hopeanuolessa veri lentää useaan otteeseen. En muista koskaan nähneeni Disney- elokuvassa jonkun vuotavan verta, enkä usko, että asiaa  hyväksyttäisiin lasten elokuvassa. Hopeanuolta olisi kuitenkin mahdotonta toteuttaa ilman taistelukohtauksia. Disneyn versiossa koirat selvittäisivät välejään puhumalla ja hieman tönien ja purren toisiaan. Taistelukohtaukset toteutettaisiin varmaan samalla tavalla, kuin Kulkurin ja kujakoirien tappelu (näytettiin varjoina) Kaunottaressa ja Kulkurissa. Akakabuton koirat varmasti huijasivat tippumaan alas rotkoon pään irrottamisen sijaan.
Vaikka Hopeanuolessa ei varmasti hyväksyttäisi verta ja suolenpätkiä, Disney- elokuvissa kuitenkin käsitellään usein  synkkiä asioita, kuten kuolemaa. Uskon silloin, että Disneyn versiokin voisi toimia.

Jos Hopeanuolen olisi tuottanut Disneyn kaltainen iso yritys, se olisi varmasti nykyistä tunnetumpi. En kuitenkaan usko, että elokuvasta olisi tullut yhtä suosittua kuten Kaunotar ja Kulkuri, vaan se olisi samalla sijalla esimerkiksi Basil Hiiren kanssa. Meillä olisi kuitenkin mahdollisuus katsoa Hopeanuolta useilla eri kielillä (itseäni ainakin kiinnostaisi kuulla englanninkielinen versio) ja toki faneja voisi löytyä enemmänkin ympäri maailmaa. Mielenkiintoista olisikin se, että olisiko Hopeanuoli yhtä suosittu Suomessa vai pidettäisiinkö sitä vain yhtenä Disney-  elokuvana eikä kiinnostus alkuperäisiin mangoihin olisi koskaan herännyt?

Milt Kahl

Piirretään Ginga hahmoja:

Osa 1: Gin

Piirtäminen on rakkain harrastukseni, joten ajattelin jakaa muutamia piirrustuksiani teidän kanssanne. Aina kun saan jonkun Ginga hahmon piirrettyä jaan sen tänne. Toki, jos haluat, voit myös ehdottaa jotain tiettyä hahmoa, jonka haluaisit nähdä seuraavaksi.

Elikkä ensimmäisenä vuorossa on Gin:

Tämä olikin vaikea.. En osaa yhtään piirtää arpia, mutta eiköhän kaikki ymmärrä mitä nuo epämääräiset viivat esittävät. Raidoitus muistuttaa hieman kissan väritystä ja valkoiset kohdat näyttävät vähän sottaisilta. Muuten olen tähän ihan tyytyväinen. Ainakin se muistuttaa mielestäni akitaa.

Suosikkihahmoni - Hopeanuoli

Elikkäs 10 suosikkihahmoani Hopeanuolesta. Kerron myös jotain siitä miksi kyseisestä hahmosta pidän. Näin tästä ei tule maailman lyhin teksti.


10. Fuji


 Kohtaus jossa Gin käy hyvästelemässä äitinsä on todella suloinen. Fujista tulee mieleen sellainen hyväntahtoinen ja lempeä äitihahmo. Pidän myös hahmon ulkonäöstä. Fuji näyttää oikein kauniilta. Tämän ottaisin kaikista mieluiten itselleni lemmikiksi. Fuji saa tyytyä 10. sijaan, sillä se on mukana vain alussa.








9. Hyena

Haha tiedän, että tämä kuuluu todella monen vihattujen listalle, mutta jostain syystä minä pidän Hyenasta. Onhan se säälittävä, mutta pidän siitä kuinka se tekee parannuksen pelastaessaan Benin. Pidän myös hahmon ulkonäössä siitä miten se eroaa muista hahmoista; luppakorvat ja uniikit silmät! Hahmon ulkonäkö on täydellinen Sniperin kätyrille. Se muistuttaa mielestäni hieman sitä silmälasipäistä koiraa Kaikenkarvaisesta Charliesta, jolla taisi olla samankaltainen rooli ellen aivan väärin muista.

Jos rehellisiä ollaan niin Hopeanuoli!- musikaali sai minut pitämään hahmosta enemmän. Sniper ja Hyena ovat suosikkini siitäkin.



8. Hakuro


Tässä hahmossa pidän eniten sen ulkonäöstä. Etenkin Anime- versiosta (se kuono!). Hahmon luonnekkin on ihan kiva ja sen nauru on ihana, mutta en pitänyt siitä, kuinka Hakurou ja hänen laumansa vain yhtäkkiä liittyivät mukaan laumaan. Minulle siitä tulee vain sellainen mielikuva, että Takahashi halusi lisätä tämän tarinaan mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti. Weedin puolella Hakurou on mielestäni parempi, mutta nyt puhutaan vain Hopeanuolen  Hakurousta.






7. Akatora


Tämä hahmo oli ylivoimaisesti suosikkini, kun olin pieni ja katselin Hopeanuolen suomidubbeja. Pidän edelleen hahmosta, mutta ykköseksi se ei pääse. Tiikeriveljekset ovat kaikki hyviä hahmoja, mutta Akatora vaikuttaa näistä fiksuimmalta. Väritys eroaa myös mukavasti muista hahmoista. Ehkäpä tämä hahmo on jäänyt suosikiksi suurimmaksi osin sen vuoksi, että rakastin hahmoa pienenä :')






6. Cross




 Tämäkin hahmo kuului suosikkeihini jo aivan alusta asti. Sarjassa tutustutaan hahmon menneisyyteen edes hieman, joka on tietysti plussaa. Hyvä, että Gingassa on sentään muutama vahva narttukin. Toki Benin ja Crossin romanssia on myös mukava seurata!









5. Ben

Ben kuuluu totta kai suosikkeihin! Se on loistava ryhmänjohtaja ja mielestäni koko sarjan yksi tärkeimmistä hahmoista. Olisi tosi mielenkiintoista tietää miten Ben päätyi Rikin alaiseksi, mutta onneksi saamme kuitenkin tietää paljon Beninkin menneisyydestä ja ajasta sen isännän kanssa.
 







4. Oliver



Edes yksi pikkukoira! Tämähän pelastaa Crossin kahdelta isolta koiralta! Kyllä ne pienetkin koirat osaavat. Itse pidän enemmän pienikokoisista koirista, jolla voi olla vaikutusta siihen miksi Oliverista pidän. Mäyräkoirat ovat muutenkin todella söpöjä. Harmi ettei hahmo esiinny sarjassa enempää.







3. Gin



Gin on päähenkilö, josta ei voi olla pitämättä. Eihän Hopeanuolta olisi ilman sitä. Ginin kasvua ylipäälliköksi on mielenkiintoista seurata. Gin ei tosiaan ole pennusta asti täydellinen. Pidän siitä, että myös päähenkilö tekee virheitä ja oppii niistä. Gin ansaitsee kyllä paikkansa Oun ylipäällikkönä ja suosikkilistallani kolmosena.







2. John




John on upea hahmo, vaikka välillä sen itsepäisyys raivostuttaa. Se on kuitenkin taitava taistelija ja jotenkin hurjan karismaattinen. Hahmon ulkonäkö on mielestäni hieno ja eroaa mukavasti muista pystykorvista. Animessa Johnin ääni on ihana, en tiedä miksi pidän siitä :D






1. Smith






Smith on muiden tavoin mahtava taistelija, mutta mikä hahmossa suuresti viehättää on huumori! Se tuo sarjaan vähän muutakin, kuin sitä ainaista taistelua ja draamaa. Hahmon ulkonäkö on myös mielestäni kiva, pidän luppakorvista.

Taas yksi Gingablogi

Noniin päätinpä sitten minäkin liittyä Ginga-bloggailun maailmaan! 

 

 

 - älkää välittäkö oudosta bannerikuvasta, se on väliaikainen

 - Cherry Tree* oops

 - Olen myös surkea keksimään nimiä  

En ole ennen blogia pitänyt, joten suokaa anteeksi alun kankeus ja kömpelyys. Olen siis Juno (Näemmä myrskyän tällä hetkellä New Yorkissa hui) ja rakkauteni hopeanuoleen syttyi jo vuonna 2000, kun sain käsiini Hopeanuoli videot. Fanitus jäi kuitenkin, yllätys yllätys, tauolle muutamaksi vuodeksi, mutta ei kuitenkaan hävinnyt kokonaan. Tuoltakin ajalta löytyy jotain fanarttia. Kun Hopeanuolta alkoi ilmestymään suomeksi taisin ostaa jopa 7 ensimmäistä mangaa ja innostus lopahti jälleen. (Nuo ensimmäiset mangatkin ovat aivan kamalassa kunnossa, kun en niitä osannut silloin arvostaa ;_;).

Myöhemmin Weedin jo ilmestyessä löysin nuo vanhat hopeanuoli mangat ja lukaisin ne läpi uudelleen. Silloin rakastuin sarjaan jälleen uudestaan ja sain kerättyä puuttuvat hopeanuolet ja jo ilmestyneet Weedit itselleni todella nopeasti! Sitten Anttilasta löytyikin Hopeanuolen leikkaamaton boxi, jonka olin viimeksi nähnyt pienenä, enkä siitä tosiaan paljoa muistanut! Weeditkin päätin katsoa uudelleen, vaikkakin en sille ole koskaan kovin lämmennyt animen laadun vuoksi. Nälkä tosiaan kasvoi syödessä ja onnistuin löytämään Ginga-sarjojen oheistuotteet ja alkuperäiset japaninkieliset mangat, sekä Takahashin muut työt.

Samaa kautta tutustuin Kaksoissolaan, silloiseen Ginga.fi:hin ja muiden upeisiin kokelmiin! Nyt kun olen muutaman vuoden vain tyytynyt katselemaan sivusta, voisi itsekkin kokeilla jos onnistuisin pitämään Ginga blogia! Kovin suurta ja ihmeellistä kokoelmaa en omista, mutta se on silti rakas :')







Harmi, etten ollut kiinnostunut sarjasta silloin, kun Weed pehmoja sai vielä halvalla ja fanit vasta haaveilivat mahdollisista suomennoksista. Olisi mahtavaa jos olisi roikkunut jo niin pitkään    Gingan mukana ja tietäisi vähän enemmänkin asioista!

No siinäpä vähän siitä kuinka tutustuin Gingaan. Kiitokset, jos jaksoit lukea :)